yläaste-lukion tyhkä käytävä ja naulakot

Päivi Fonsén – Pomarkun lukio

Hain aikanaan 70-luvulla opiskelemaan Pomarkun yhteiskouluun. Oli itsestään selvää pomarkkulaisena jäädä lukioon omaan kuntaan enkä ole tuota päätöstä kyllä katunutkaan. Sain opiskella sekä haluamiani kieliä että pitkää matikkaa (aiemmin oli mahdollista lukea vain pitkää matikkaa fysiikkoineen ja kemioineen tai mennä kielilinjalle). Samasta koulusta oli lähdetty aiemmin vaihto-oppilaaksi AFS:n kautta Amerikkaan, joten niinpä minäkin lähetin hakemukseni. […]

Hain aikanaan 70-luvulla opiskelemaan Pomarkun yhteiskouluun. Oli itsestään selvää pomarkkulaisena jäädä lukioon omaan kuntaan enkä ole tuota päätöstä kyllä katunutkaan. Sain opiskella sekä haluamiani kieliä että pitkää matikkaa (aiemmin oli mahdollista lukea vain pitkää matikkaa fysiikkoineen ja kemioineen tai mennä kielilinjalle). Samasta koulusta oli lähdetty aiemmin vaihto-oppilaaksi AFS:n kautta Amerikkaan, joten niinpä minäkin lähetin hakemukseni. Pääsin vaihto-oppilaaksi Ohioon. Koen että tämä on yksi elämäni parhaista päätöksistä, joka on muovannut minua sekä maailmankuvaani valtavasti.

Vaikka Pomarkun lukio oli pieni, niin siellä oli kannustavat ja ennakkoluulottomat opettajat sekä tosi hyvä yhteishenki. Puhumattakaan siitä, että sinne tuli tuttujen pomarkkulaisten lisäksi hauskimmat tyypit naapurikunnista. Ystävyyssuhteet lukiovuosilta ovat säilyneet monien ihmisten kanssa ja jopa yhden nuorekkaan opettajankin kanssa – pirteän Pirren!

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Turun kauppakorkeakouluun ja päädyin töihin Turun Sanomiin. Turusta kuitenkin tieni vei takaisin Pomarkkuun, jonne palasin esikoisemme Vernerin ja mieheni kanssa. Tämän jälkeen saimme vielä kolme lasta Topiaksen, Franssin ja Fannin. Kaikki neljä lastamme kävivät myös Pomarkun lukion ja saivat sieltä valkolakin. Aina opiskeleminen ja lasten kasvattaminen ei ollut mutkatonta, mutta upean pienen lukion ja kannustavan sekä ymmärtäväisen henkilökunnan avulla kaikki lapset ehtivät kirjoituksiin ja saivat opintopisteensä kasaan. Kun kysyin nuoriltamme muistoja tähän kirjoitukseen, yksi sanoi, että Pirre lähetti Fannin herättämään minut kirjoituksiin. Toinen sanoi, että Heervä soitti Maaritille Shellille, että lähetätkö pojat historian tunnille.

Niinpä aikanaan vein jokaisen lapsen valmistumisen jälkeen kakun lukion henkilökunnalle kiitokseksi, sillä afrikkalaisen sananlaskunhan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Minusta Pomarkun lukio on sopivan pieni ja siellä todella keskitytään jokaiseen opiskelijaan yksilönä. Sieltä on hyvä ja helppo ponnistaa, minne ikinä sitten haluaakin suunnata. Pomarkku ja Pomarkun lukio takaavat turvallisen ympäristön elämän ja uran ensipalikoiden kasaamiseen.

Siirry takaisin sivun alkuun