Saan olla monesta kiitollinen Pomarkun Lukiolle. Olin vielä yläkoulun jälkeenkin kapinallinen ja fokus oli muualla. Pienessä koulussa kaikki opettajat ja oppilaat tuntevat toisensa. Se auttoi minua opinnoissa ja koulussa oli rento fiilis. En ehkä tajunnut sitä silloin 90-luvulla, mutta nyt olen ymmärtänyt sen merkityksen.
Asuin lukioaikana Noormarkussa ja Pomarkkuun kulkeminen oli helppoa. Ensin bussilla ja myöhemmin omalla autolla.
Vanhempi tyttäreni on lukion ensimmäisellä Sibelius -lukiossa Helsingissä. Jos asuisimme Satakunnassa, uskon että suosittelisin Pomarkkua myös hänelle.
Olen ylpeä siitä, että olen kirjoittanut juuri Pomarkun Lukiosta. Mitään muuta opinahjoa vähättelemättä, siinä on mielestäni jotain coolia.