Opiskelimme Pomarkun lukiossa v.2001–2003. Oman paikkakunnan lukioon jatkaminen oli luonnollinen jatkumo yläasteen jälkeen, eikä muita vaihtoehtoja oikeastaan edes mietitty. Pomarkun lukion puolesta puhuivat tuttu koulu opettajineen, arjen helppous ilman pitkiä koulumatkoja sekä tietysti myös silkka ylpeys oman kunnan lukiosta. Iso merkitys oli myös luokkakavereilla, joista suuri osa siirtyi yläasteen jälkeen myös suoraan Pomarkun lukioon. Suurimman osan kanssa oli yhteinen taival jatkunut jo koko peruskoulun ajan, useimmiten jo päiväkodista asti.
Lukiovuodet olivat rentoa ja mukavaa aikaa. Opiskelu oli lämminhenkistä ja kodikasta. Kunta teki suuren taloudellisen satsauksen remontoimalla koulun tilat perusteellisesti lukiopolkumme alkaessa luoden toimivat ja viihtyisät puitteet opiskelulle. Opiskelun jatkaminen samassa tutussa koulussa vanhojen luokkatovereiden kesken oli tuttua ja turvallista ja mahdollisti kiinteän luokkahengen muodostumisen. Myös ulkopaikkakuntalaiset otettiin ilolla vastaan ja osaksi porukkaa. Luokkamme yhteishenki oli erityisen hyvä ja yhteydenpito onkin jatkunut säännöllisillä tapaamisilla näihin päiviin saakka.
Vaikka Pomarkun lukio ei ollut kansallisten tai maakunnallisen vertailujen keskiarvokuningas, tämä ei näyttäytynyt millään lailla kielteisesti opinnoissamme. Opettajat olivat ammattitaitoisia ja opetus korkeatasoista. Tietysti pienen lukion kurssivalikoima ei pystynyt kilpailemaan isojen koulujen vastaavien kanssa, mutta se ei ollut este elämässä eteenpäin pyrkimiselle ja (akateemisten) tavoitteiden saavuttamiselle. Pienestäkin lukiosta voi päästä miten pitkälle tahansa, jos vain haluaa. Ainut mahdollinen este on sinä itse, oma motivaatiosi, epämukavuuden sietokykysi ja se, miten paljon olet valmis tekemään töitä unelmiesi eteen.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen siirryimme jatko-opintoihin. Sannamarista tuli kauppatieteiden maisteri ja Melisasta erikoislääkäri. Nykyisin asumme molemmat Tampereella perheinemme.
Voimme vilpittömästi suositella Pomarkun lukiota kaikille oppilaille ja toivomme menestystä ja pitkää ikää rakkaalle opinahjollemme!