Meille 1950-luvun puolivälissä syntyneille kotikunnan lukio avasi niin kirkonkylän kuin syrjäkulmien ja kunnanrajan takaakin tulleille valtatien elämään. Oli itsestä kiinni tavoittelinko yliopistoon, opistoon tai suoraan ammattiin. Meistä tuli hoitajia, insinöörejä, opettajia, maistereita, taksikuskejakin – moniin ammatteihin. Väitöskirjojakin on tehty ja kansainvälistytty. Lukioaikana syntynyt ryhmähenki pitää meistä yhä kiinni. Meille kaikille Pomarkun lukio oli, ja yhä on SE Huippulukio!
Sitä se on myös tämän ajan nuorille. Pomarkku on turvallinen paikka opiskella ja sisäisesti kasvaa kohti mitä minä haluan isona olla. Onneksi nykyään on meidän aikaamme enemmän koulutuspolkuja edetä kohti unelma-ammattia. Mikään ovi ei lukiossa sulkeudu. Pomarkun modernista ja samalla perinteikkäästä lukiosta joka tapauksessa saat tarvittavat kurssit jatko-opintoihin ja vahvan yleissivistävän tietopohjan kaikkeen mihin päätät ryhtyä.